Tallinnan Kunstihooneella 12.3. - 12.4.2009 esillä olevasta Loomakari näyttelystä on kirjoitettu mm.

Englanniksi:

http://parimadaastad.blogspot.com/2009/03/aeg-egotripiks-preview.html

Viroksi:

http://www.kunstihoone.ee/index.php?mode=pl_kunstihoone_yritused&yid=332⟨=est&club=1&page=9

http://punamust.org/forum/viewtopic.php?t=1496

http://kukupaike.blogspot.com/2009/03/naitusele.html

http://kukupaike.blogspot.com/2009/03/loomakarja-keskel.html

http://kukupaike.blogspot.com/2009/03/kellele-torti.html

http://www.epl.ee/artikkel/462427

http://klassikaraadio.err.ee/uudised?news=2714

Linkki radio-ohjelmaan: http://klassikaraadio.err.ee/helid?main_id=859633

Tanel Saaren teos Loomakari näyttelyssä koostuu yli 400 litran akvaariosta, jonka pohjalle on rakennettu pienoismalli Academia Non Gratan päämajasta. Kiistellyn virolaisen taideryhmän rakennusta piti alunperin kierrellä kolme piraijaa, Alfa, Beta ja Gamma.

Akvaarioliikkeen eläintenhoitaja tuli tiistaina 10.3. tuomaan kaloja paikalle suuressa kuljetustynnyrissä. Alfa ja Beta ovat jo viisivuotiaita petovanhuksia ja kavereita, Gamma liitettiin niiden laumaan vasta hiljattain.

Ja niinhän siinä kävi, että kuljetuksen aikana Alfa ja Beta raivostuivat jostain syystä Gammalle ja söivät tämän suomuja ja hampaita myöten suihinsa. Taistelun voittajat olivat uuteen akvaarioon siirrettäessä niin täynnä adrenaliinia, että ne roiskivat haavista päästyään vettä Kunstihuoneen kattoon saakka. Kalojen mustassa pinnassa näkyi tuoreita vaaleita taisteluarpia. Hieman rauhoituttuaan ne tuijottivat lopun päivää himokkaasti naapuripöytään aseteltuja leivoksiani.

Kysyin eläintenhoitajalta, pysyvätkö noin suuret ja vahvat kalat akvaariossa, jonka päälle on aseteltu vain ohut akryyli. Mies totesi asiallisesti, että eivät välttämättä ja että silloin ne pitää vain napata tiukasti syliin ja viskata takaisin.

Kuvat: Riitta Skytt

Milo´s Venus in the golden age 2009
Milon Venus guldses eas 2009

"Kun rypyt ja ikääntyminenkin alkavat olla vammoja, olennaista on se, miten ne kannetaan."

Materiaalina höyrytetty voimapaperi, pitsi, papiljotit, silkki, kangasruusut.

Kuvat: Matti Heimonen

Kuva: Riitta Skytt

 

Bubble wrap 2003 - Mullikile 2003

Kuva: Matti Heimonen

Public property - life on a tray 2009
Avalik saak - alati kandikul 2009

"Vammainen nainen on julkista - katsein ja kysymyksin syötävää riistaa. Pretty Cripplestä tutut "slipery little suckersit" ovat löytäneet aivoista hyvän pesän"

Kuva: Matti Heimonen

Kuvat: Riitta Skytt

Loomakari - nautakarja
"Onko syrjintä vaistonvaraista?"

Sandra Jõgevan kuratoima näyttely "Loomakari"
Tallinnan Kunstihooneella 12.3. - 12.4.2009
Vabaduse väljak 6 Tallinn 10146
Avoinna ke - su 12 - 18.

Torstaina 12. maaliskuuta klo 16 teoksistaan kertovat John Higgins (UK), eläinaktivisti ja taiteilija Loore Emilie Raav, performanssitaiteilija ja Lontoon galleria Lorem Ipsumin omistaja Birthe Jorgensen (UK) sekä taiteilija Kjetil Kausland (Norja).

Kunstihoone ei ole esteetön. Näyttely on vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa. Pitkän harkinnan jälkeen ajattelin, että boikotoinnin sijaan nyt keskitytään näkövammaisten huomioimiseen, jotta saavutettavuusajattelua saadaan Virossa taas jonkin verran eteenpäin. Henkilökunta kantaa kyllä tarvittaessa rohkeimmat aktivistit yläkertaan.

Vaistonvaraista syrjintää

Tehdastyöläiseksi ja marginaalissa elävien ihmisten joukkoon päätynyt Teet Raudsepp esittää sooloprojekteja tehtyään pitkään töitä Eestin tunnetuimman ja kohutuimman taideryhmän kanssa (Tanel Saar). Design maailmasta täyskäännöksen urallaan tehnyt Jaanus Orgussaar täyttää koko Kunstihooneen suuren salin tilainstallaatiolla, jonka keskipisteenä on "pyhä geometria".

Näyttelyn toisena teemana on muista erottuminen, joka ylläpitää lauman ryhmäkuria toisinaan vihamielisessä ympäristössä. Tällöin ryhmän alunperin yhteen hitsanneet elementit muuttuvat yksilön huomiota herättävimmiksi ominaisuuksiksi - ja jännitteiden aiheuttajiksi. Näyttelyssä ilmiötä tutkii Teet Raudsepp, jonka elokuva "Ma pole budist, ma elan siin" ("I am not a buddhist, I live here") kertoo Hare Krisnan jäsenestä, joka laulaa mantroja Tarton Soup factory Salvestissa liimatessaan työkseen etikettejä keittotölkkeihin. Mutta onko Hare Krisnan jäsen alussa mainittu yksinäinen susi? Lahon jäsenet kun ovat toisaalta kuuluisia siitä, että ovat riisuneet päältään yksilölliset tarpeensa ja entisen elämänsä ja historiansa. (Ilmiö, joka koskee useita muitakin lahkoja). 

Nyky-Virossa radikaalit eläinaktivistit ja vegaanit mielletään usein eräänlaisiksi lahkolaisiksi. Loore Emilie Raav, nuori taiteilija ja eläinaktivisti analysoi dokumentissaan eläinaktivisteihin kohdistuvia julmuuksia ja vallankäyttöä modernissa ja demokraattisessa Virossa. Hänen henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva teoksensa kysyy katsojilta, mikä voi olla aktivismin hinta.

Nautakarja on  installaatiokeskeinen näyttely. Pikemminkin kolmiulotteinen kuin kaksiulotteinen, pikemminkin eläintarha kuin "Animal Planet". Osassa teoksista "eläinten elämä" on eristetty katsojista lasiseinän avulla.

(Sandra Jõgeva)

Näyttelyn on suunnitellut Tanel Saar.

Lisätietoja Sandra Jõgeva  puh. +372  554 3961ja Reet Varblane, puh. +372 5565 5014.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen 2009

Julkista riistaa - aina tarjottimella
Public property - life on a tray
Avalik saak - alati kandikul

 

ANIMAL COLLECTIVE

A curatorial project for Tallinn Art Hall

by Sandra Jõgeva

On Thursday, March 12. beginning at 4 PM will take place a meeting
with addresses from the British artist John Higgins,  Estonian animal rights activist and artist Loore Emilie Raav, British performanve artist and owner og the Lorem Ipsum gallery in London Birthe Jorgensen and Norwegian artist Kjetil Kausland.

Humans are like a herd of animals with their collective instincts. These bring about an inner conflict, as everyone inherently wants to belong somewhere, to be part of a better herd and to gain there as good a position as possible. The weakened companions are abandoned, feeling meanwhile a christian guilt doing that. There is a permanent inner conflict - people put down and are ashamed of their collective instincts, urging rather to give an expression of themselves as lone wolves. That as a metaphor is inappropriate in itself - a lone wolf is a pathological individual, abandoned by it`s pack and probably not able to survive, the wolves being typically collective animals.

People seek their group identity through nationality, sexual identity, social status, intellectual and moral statements, religious choices and aesthetic preferences. Even through physical and mental features and disabilities.

To prove one`s fitness to belong to a certain group, people may be willing to take notable risks, both physical and moral, even conflicting law and social norms.

A drastic example - my own classmate is serving a lifetime sentence. In his late teens he wished so desperately to join the maffia, that he killed an innocent taxi driver, just to prove his "suitability". The maffia nevertheless didn`t accept him, and he is in jail for the rest of his life.

The artists taking part in this exhibition are appersing in risky performances to join for a while a subculture focused on violent martial arts (Kjetil Kausland). Seeing glory in imperfection, they try to improve the social status of disabled through morbidly glamurous handicraft (Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen). Some give up their privileged life-style as of a  photographer in order to deal through painfully sarcastic photo-stagings with lesbian identity (Luciana Cavalcanti).

Some take the role of a flamboyant , yet tragic hero of Western culture, a burnt out rock star, mixing both fantasy and the real history of their remote home country (Marcus Williams from New Zealand).

Being a factory worker in the real life together with the people belonging to a marginal group (Teet Raudsepp) or are pursuing  a solo carreer after being involved in Estonia`s internationally most successful artist group (Tanel Saar).

Making a U-turn in personal style, moving from design towards a total, large-scale installation concentrating on "sacred geometry" that fills up the big hall of Tallinn Arts House" (Jaanus Orgussaar).

One topic is the individual that retains the ways and ideals characteristic of a group in a different, at times hostile environment/collective. Then the features showing the initial group-belonging become the most definitive and conspicuous feature of individuality - and a source of tension. An example of that situation may be the Jewish nation, but on this exhibition Teet Raudsepp investigates the phenomenon. His movie „Ma pole budist, ma elan siin" ("I am not a buddhist, I live here") portraits a devoted Krishnaite, singing his holy mantras at work in the Tartu soup factory Salvest, while labelling the soup cans as well as in Tartu old town doing alone the Krishna mission. Does not a lonesome Krishnaite seem as unnatural (and why not sublime) as a lone wolf? The members of that sect are notorious for deprieving its followers of the whole individuality and removing them from their former life and group affinities (the same might of course hold true for other sects).

In contemporary Estonia, also the radical animal-rights activists and vegans (having desisted from consuming any animal products to avoid killing and opression of other animal species), can be regarded as a sect-like movement.

Loore Emilie Raav,  a young artist ja animal-rights activist analyzes in her documentary the opression of animal-rights movement in modern democratic Estonia. Her work is based on personal experience of her own and her fellow-fighters, and rises the question of what may be the price of public activity, and how much the majority would marginalize such activities.

Sandra Jõgeva kuraatoriprojekt Loomakari

Näituse kujundaja on Tanel Saar. Osalevad kunstnikud on Jaanus Orgusaar, John Higgins (UK), Anthony Faroux (UK), Marcus Williams (Uus-Meremaa), Monica Casanova (Mehhiko), Tanel Saar, Rene Reinumäe, Toomas Kuusing, Remo Randver, Katrin Piile, Jenni Juulia Wallinheimo (Soome), Teet Raudsepp, Loore Emilie Raav, Luciana Cavalcanti (Prantsusmaa/Brasiilia), Kjetil Kausland (Norra), Sandra Jõgeva.

Avamispäeval, 11. märts kl 15 algab nägemisinvaliididele mõeldud kirjeldustuur: selle viib läbi  näitleja Mart Aas, soome kunstnik ning invaliidide õiguste aktivist Jenni Juulia Wallinheimo peab ettekande.

Neljapäeval, 12. märtsil algab kl 16 ettekannete päev, millel esinevad inglise kunstnik John Higgins, eesti loomaõiguslane ja kunstnik Loore Emilie Raav, inglise performance`ikunstnik ja Londoni galerii Lorem Ipsum omanik Birthe Jorgensen ja norra kunstnik Kjetil Kausland.

Inimesed kui loomakari oma karilooma instinktidega. Sisekonflikt, sest kõik tahavad loomuomaselt kuhugi kuuluda: kuuluda paremasse karja ja saavutada seal võimalikult hea positsioon. Oma nõrgaks jäänud kaaslasi välditakse ja hüljatakse, samas selle pärast kristlikku süükompleksi põdedes. Sellest tekib pidev sisekonflikt: oma karilooma instinkte ning põhiloomust häbenetakse, tahtes näha end üksildase hundina (viimane metafoor on iseenesest absurd, sest hundid on tüüpilised kariloomad ning üksildane hunt on patoloogiline isend, kes on mingil põhjusel karjast välja heidetud ning suure tõenäosusega hukkub). Karjaidentiteeti kinnitatakse ning grupikuuluvust otsitakse läbi rahvuse, seksuaalse identiteedi, sotsiaalse kuuluvuse, intellektuaalsete ning moraalsete seisukohavõttude, religioossete eelistuste, esteetiliste valikute. Ning isegi füüsiliste ja vaimsete eripärade ja puuete kaudu.

Näitusele valitud kunstnikud võtavad ette riskantseid performance’eid korraks vägivaldse võitluskunsti ümber koondunud subkultuuriga liitumise nimel (Kjetil Kausland). Näevad hiilgust vigasuses ja üritavad läbi haiglaselt glamuurse käsitöö parandada invaliidide ühiskondlikku staatust (Jenni-Juulia Wallinheimo). Loobuvad tipp-fotoreporteri priviligeeritud elustiilis kunstniku oma kasust, et tegeleda läbi valus-irooniliste fotolavastuste oma lesbilise identideediga (Luciana Cavalcanti). Kehastuvad Lääne kultuuriruumi ühtaegu säravaks ning traagiliseks kangelaseks – läbipõlenud rokkstaariks, segades fantaasiat oma provintsliku kodumaa (Uus-Meremaa) reaalse ajalooga (Marcus Williams). On oma päriselus sattunud tehasetööliseks koos marginaalsesse usulahku kuuluva inimesega (Teet Raudsepp) ning eksponeerivad sooloprojekte pärast kümneaastast  seotust Eesti edukaima ning (kuri)kuulsaima kunstirühmitusega (Tanel Saar). Või teevad kannapöörde oma isiklikus loomingus, liikudes disainist totaalse, kogu Tallinna Kunstihoone suure saali täitva ruuminstallatsiooni suunas, mille kese on „püha geomeetria” (Jaanus Orgussaar). Üks teema on indiviid, kes säilitab oma grupile omase käitumise ja ideaalid ka teistsuguses,tihtipeale talle vaenulikus kollektiivis/keskkonnas. Sellisel juhul saab algselt grupikuuluvust markeerivatest joontest inimese individuaalsuse kõige eredam näitaja. Ja ka suur pingete allikas.

"Loomakari” on installatsioonikeskne näitus. Pigem kolme-kui kahedimensiooniline, pigem loomaaed kui „Animal Planet”. Loomade elu, mis on vaatajast eraldatud klaasseina abil. Rõhutamaks näituse loomaaeda, zooloogiamuuseumi või okeanaariumi meenutavat üldmuljet, on kõik kahemõõtmelised kunstiteosed eksponeeritud ühe suure installatsioonina. Kogu foto, maal ja graafika on trükitud Eesti Posti markidele nominaalväärtusega 4 krooni ja 40 senti, kunstiteose reproduktsiooni mõõtmed postmarkidel 2,9 x 2,9 cm. Kogu see tuhatkonnast margist koosnev mass hõljub suures klaasboksis, olles kogu rahalises kui ka kunstilises väärtuses sinna suletud ning on vaadeldav ainult läbi ühe läbipaistva klaasi nagu reaalsed, postmargireproduktsioonidele aluseks olevad teosed on nähtavad ainult turvakaamerate vahendusel.

Veel teavet: Sandra Jõgeva, tel 5543961; Reet Varblane, tel 55655014.

Seuraavan kerran osia Pretty Cripple -näyttelystä - ennen näkemättömillä uutuuksilla höystettynä - esitellään Tallinnassa Kunstihooneella Sandra Jõgevan kuratoimassa näyttelyssä.

Avajaisia vietetään 11.3.2009. Lisätietoja lähemmin.

Pretty Cripple -näyttelystä on tänään juttu Tartu Postimees -lehden kulttuurisivulla. Juttuun voi tutustua myös verkossa.



Artikkelin käännös, josta kiitokset Sülvi Sarapuulle
Tartu Postimees 9.4.2008

Jenni-Juulian siipirikon/rämpylän tarina

Viimeisiä päiviä on Y-galleriassa esillä Suomalaisen tekstiilitaitelijan Jenni-Juulia Wallinheimon näyttely Pritty Cripple, viroksi "Kena Sant" -kaunis siipirikko, johon sisään tullessa avautuu vaaleanpunainen, ihana ja turvallinen ympäristö.

Sellainen vaaleanpunapitsinen maailma on itsessään jo virhe ilmiö, mutta teosten yksityiskohtiin paneutujaa näyttely ei jätä koskettamatta.

Ensisijaisesti on taiteilija ajatellut vammaisia kävijoitä. Teostekstit ja näyttelymateriaalit on tekstattu myös pistekirjoitukselle ja tekstit ovat saavutettavia pyörätuolin käyttäjälle.

Rakensimme gallerian pihanpuoleiselle ovelle luiskan, että myös pyörätuolin käyttäjät pääsisivät tutustumaan näyttelyyn. Nyt saa sitä käyttää jatkossakin.

Tarttukaa tilaisuuteen!

Kuvailutulkkaus näkövammaisille

Ensi kertaa käytin näyttelyn avajaisissa kuvailutulkin palvelua. Näyttelija Mart Aas kertoi, mitä hän näki ja taiteilija lisäsi kommentin, miksi ja mistä on kerrotussa teoksessa kyse. Näkövammaisilla oli lupa kosketella teoksia.

Juuri rakentaessamme luiskaa havahduin ajattelemaan, että mihin todellisuudessa meidän kaupungissa on mahdollisuus mennä vapaasti pyörätuolia käyttämällä - elokuvateatterit, galleriat, kahvilat, teatterit, yökerhot?

Jenni-Juulia Wallinheimo vertailee nyky-yhteiskunnassa vammaista ja prostitoitua. "Kun prostituoidulle hänen ruumiinsa on työväline, olisi vammaisen ratkaisu unohtaa oma ruumis ja ajatella itseään pelkkänä päänä" hän tähdentää.

Elokuvassa «Pretty Woman» lähetetään Julia Roberts, joka on prostituoidun Vivianin roolissa, kaupasta ulos pelkän ulkonäön vuoksi. "Myös vammaiselle annetaan ymmärtää, että "meillä ei ole sinulle mitään"," lisää taiteilija.

Näyttely elokuvan pohjalta

Koko näyttely on rakennettu 1990-luvun elokuvan tilanteita ja dialoogeja käyttämällä. Vammainen nainen on laitettu Julia Robertsin rooliin ja miljonääriä esittävän Richard Gere'in tilalla on valtaa käyttävä yhteiskunta, sen sosiaalipalvelut, yhteiskunnan asenteet.

Lääketiede suhtautuu vammaan samoin - vamma määritellään lääkärin puolesta, joka etsii henkilöltä ulkoisia tai sisäisiä puutteita. Esimerkiksi puuttuvat aistit (näkö, kuulo), jäsenet (kädet, jalat), tai psyykkiset toiminnalliset osaamiset.

Löydöt analysoidaan ja niitä yritetään parantaa apuvälineillä, terapioilla, hoidoilla ja kuntoutuksella. On surullista, että päämääränä ei ole elämän laadun parantaminen, vaan yksilöiden mukauttaminen yhteiskunnan standardeihin.

Vammaisilta on estetty itse kokeminen. Elokuvassa «Pretty Woman» luksus elämykset ja asioiden kokeminen nostavat Vivianin itsetuntoa.

Näyttelyssä "Pretty Cripple" on paino kysymyksellä, miksi vauraus, hauskanpito ja ulkonäkö ei saisi kiinnostaa vammaisia naisia niin kuin ketä tahansa meitä? Miksi luullaan, että vammaisille riittää vain hengellinen ja harras kulttuuritarjonta.

Jenni-Juulia on itsekin syntynyt sairaana. Hänellä on osteogenesis imperfecta, luuston hauraus. Ajatelkaa, että vaan flunssaa sairastaessaan voi yskän puuskassa murtua kylkiluita. Muistuu satu prinsessasta ja herneestä patjakasan alla.

Juuri sellaista kokemusta näyttely "Pritty Cripple" tarjoaakin.

Näyttely "Pretty Cripple" on Y-galleriassa (Kyytri 2) avattuna joka päivä 11. huhtikuuta saakka klo 11-18. Tänän klo 17 tekee musiikkia No Output Läpptopilla ranskalainen Eric Cordier.

-

Monika Haava, Händikäpp-seuran puheenjohtaja:

Ensimmäinen näyttelyssä tullut kokemus oli säikähdys, koska minä aktiivisena toimijana en itseasiassa edes huomaa omaa vammaani.

Pretty Cripple on hyvin tarpeellinen näyttely. Ensisijaisesti ns. terveille ihmisille, että kanssakäymisessä pitäisi nähdä ihminen eikä hänen vammansa.  Yksi hyvä esimerkki tuli esille näyttelyssä. Siinä on otettu huomioon näkövammaiset, kaikki teostekstit oli laitettu pistekirjoitukselle.

Pretty Cripple -näyttely retrospektiivisine lisukkeineen avattiin tiistaina 25.3. Tarton Y-Galeriissa. Suomessa tapahtuneen pakkaamisen, silittämisen, mankeloinnin ja tiedottamisen lisäksi neljän hengen staffimme kasasi kokonaisuutta kolme päivää, jokainen oman vastuualueensa viimeistellen, hermoilevan taiteilijan komennellessa ja aivastellessa vieressä.



Näyttelyarkkitehti Jaakko otti seuraavan automaatilla ammutun kuvasarjan muistoksi siitä, mitä yhdessä saleista tapahtui 24. maaliskuuta 2008, klo 11:24:16 - 12:29:52.



Etukäteen tehdystä 15 metrisen liinan mankeloinnista olisi myös saanut herkullisen kuvasarjan. Kankaan työstämiseen tarvittiin yksi vetäjä, yksi syöttäjä, yksi valmiin materiaalin vastaanottaja ja yksi kevyehkön kotimankelin paikallaanpitäjä. Kun tehtävä suoritettiin vielä tavallisessa kodinhoitohuoneessa muiden  kalusteiden keskellä, pelkät työasennot, ilmeistä puhumattakaan, olisivat herättäneet hilpeyttä vastaavalla tavalla ikuistettuina. Mutta kaikkea ei aina ehdi ja keksi dokumentoida.

Ihmisten, jotka pitävät taiteilijan työtä ylevänä ja kevyenä pohdiskeluna kauniissa valoisassa ateljeessa vapaana luoville virtauksille, kannattaisi kokeilla, millaista on olla vaikka vain päivä millimetrejä viilaavan perfektionistin roudarina.

Ennakkoon saaduista esteettömyystiedoista poiketen jouduimme mm. yllättäen rakentamaan gallerian takaovelle jykevän luiskan liukkautta estävine kumimattoineen, joka tietysti peittyi avajaisten aikaan sankkaan lumeen, joka putosi yhdessä yössä koko kaupungin ylle sekoittaen totaalisesti ihmiset ja autoliikenteen.

The Y-gallery (Küütri 2) is situated at the opposite of the Tartu University main building.

Pretty Cripple -exhibition will soon be in Tartu (Estonia) at the Y-Galerii 26.3. - 11.4.2008
The gallery is open tue-fri 11-18, sat-sun 12-16.

Pretty Cripple -näyttely nähdään seuraavaksi Tartossa.

Tere tulemast avamisele
25.3.2008 kell 16.00

Y-Galerii, Küütri 2, Tartu, ST 51007, Estonia.

Näitus on avatud 26.3. - 11.4.2008, T-R 11-18, L-P 12-16
Näyttely on avoinna 26.3. - 11.4.2008,.ti-pe 11-18, la-su 12-16

Lisätietoja suomeksi: Jenni-Juulia Wallinheimo

Eestin kielellä: Sülvi Sarapuu

Näyttelystä kirjoitettua ja lehdistötiedote.

Eesti-TV:n vammaismakasiini Puutepunktin tekemä ohjelma Pretty Cripple -näyttelystä ja avajaisista on nyt ETV:n netti-TV:ssä katsottavana ainakin jonkin aikaa. Katsominen onnistuu IE:llä, Firefox ei valitettavasti avaa linkkiä.

Tästä sisään. Klikkaa vihreää ruutua, jossa lukee "vaata >> tasuta".

TV-program about the Pretty Cripple -exhibition is now available at
Esti Television Pluss: https://www.etvpluss.ee/saated.aspx?id=4823#

To start, please push the green button that says: "vaata-tasuta"
The link does not open in Firefox, but works great with Internet Explorer.

Pretty Cripple aukesi tiistaina Tallinnassa. Avajaistilaisuudessa kuultiin näyttelyn tuottajan Sylvi Sarapuun esittämänä säveliä My Fair Ladystä, sekä Roy Orbisonia ja proge-improa Jorma Heimosen ja Ismo Hélenin tulkitsemina. Eestiläinen tekstiilitaiteilija Katrin Pere puhui kauniisti siitä, miten tekstiili kulkee ihmisen mukana kehdosta hautaan. ETV:n vammaismakasiini Puutepunkt:kin tuli tekemään näyttelystä juttua.

Leppoisasti sujuneiden avajaisten jälkeen näyttelyssä järjestettiin vielä Eestin ensimmäinen kuvailutulkattu opastus näyttelijä Mart Aas'in johdolla. Oman näyttelyn kuvailutulkkauksen kuunteleminen on aina yhtä valaiseva kokemus ja erityisen mielenkiintoiseksi sen teki tälläkertaa eestinkielisten sanojen merkityksen arvailu. Melkein ymmärtäminen - eikä sitten kuitenkaan.

Sydämellinen kiitos Tallinnan Puuetega Inimeste Tegevuse keskuksen henkilökunnalle ja kaikille projektissa auttaneille ja mukana olleille! Ja aivan erityisesti Sylville hajamielisen taiteilijan paimentamisesta onnelliseen loppuun saakka!

Eestinkielistä materiaalia näyttelystä:
http://kukupaike.blogspot.com/2007/10/pretty-woman-pretty-cripple.html
http://www.vedur.ee/puutepunkt/?op=body&id=60&cid=401&cgid=
http://www.epnu.ee/index.php?1,10,2,144
http://www.tallinnakoda.ee/index.php?1,2,2,921

Photo: "Kukupai"

"Miks puudega naise unelmatesse ei tohi sisalduda miljonärid ja mullivannid?"

Pretty Cripple -näyttely matkaa seuraavaksi Tallinnaan.
Avajaisia juhlitaan 16.10.2007 klo 15
osoitteessa Endla 59, Tallinna.
Olette kaikki lämpimästi tervetuloa myös Suomen puolelta!

Näyttely on avoinna 17.10. - 30.10. ma-pe klo 12-17, la-su klo 11-15.

Lisäys 22.9.
Tallinna Puuetega Inimeste Koda on esteetön. Luiskat, hissit ja vessat ovat asianmukaiset. Keskus sijaitsee lähellä Kristinestadin kauppakeskusta. Taksi Eckerö-Linen terminaalista perille maksaa 100kr.

Tere tulemast!

Olete oodatud meie näituse avamisele teisipäeval,
16.oktoobril kell 15.00.

Näitus toimub Tallinna Puuetega Inimeste Tegevuse Keskuse saalis,
Endla 59, Tallinn

Näitus on avatud 17.10 -30.10.2007, E-R 12-17 ja L-P 11-15.

Kuva: Riitta Skytt

It depends on how you look (2006)

Vivian: Great view! I bet you can see all the way to the ocean from out here.
Edward: I'll take your word for it. I don't go out there. I'm afraid of heights.
Vivian: So how come you rented the penthouse?
Edward: It's the best. I looked all around for penthouses on the first floor, but I couldn´t find one.

Kuva: Riitta Skytt

Miltä hääparit näyttävät? Teleidoskoopin, kapean putken, pelon tai ennakkoluulojen läpi tarkasteltuina? Hajoaako kuva vai muuttuuko se kauniimmaksi? Onko vammainen puoliso yhtä lailla palkintoruusuke kumppaninsa rinnassa? Aiheesta lisää.

Kuva: J-J Wallinheimo

Teleidoskooppeihin saa koskea. Käytäthän käsineita, kiitos.

Materiaaleina: peili, kirjonta, kankaat, lautaset, nuket ja silkkinauha.

Kuva: Riitta Skytt

Kuva: J-J Wallinheimo

How do you see these wedding couples? Through a teleidoscope, narrow pipe, fear or prejudices? Does the picture break or is it even more beautiful? Could a disabled woman be viewed as trophy wife?

Do not hesitate to try yourself. Please use the white gloves.
Materials: Mirrors, embroidery, cloath, plates, dolls and silk band.

Kuva: Riitta Skytt

70-luvun vitseistä tuttu Orbis on päässyt naimisiin!!!

Kuvat: Riitta Skytt

I wanna be loved by you (2006)

Edward: I know all about wanting more. I invented the concept. The question is, how much more.
Vivian: I want the fairytale.
Edward: Impossible relationships.

Kotimaisesta tosi-TV:stä puuttuvat vammaiset osallistujat. On vaikea kuvitella, etteivät he olisi hakeneet ohjelmiin. Lieneekö kiltteysrasismia, että heidän suorituksiaan ei näytetä edes Idolsin koelauluissa. Vammaisuus ei poista ihmiseltä tähteyshaaveita. Aiheesta lisää.

10 pikkutaulun sarja
Kiinalainen paperileikkaus ja sekatekniikka.

I wanna be loved by you (2006)

Edward: I know all about wanting more. I invented the concept. The question is, how much more.
Vivian: I want the fairytale.
Edward: Impossible relationships.

We haven´t yet seen any disable participants in Finnish reality TV. It is hard to believe, that they wouldn´t have applied. Are the producers over-polite, because disabled participants are not shown on TV, not even in the first round of Idols. Disability does not prevent dreaming of stardom.

Chinese paper cutting.

Kuva: Mikael Ahlfors

Et kelpaa, jos et ole kuten haluan. Se on hylkäämistä. (2007)
(Helena Anhava)

You´re not good enough if you´re not the way I want. That´s abandoning. (2007)
(Helena Anhava)

Hehkulamput, nuket, helmet ja kankaat.
Lamps, dolls, pearls and cloth.

Lähikuvat: Riitta Skytt

Pretty Cripple näyttelyt ovat ohi. Helsingin ja Espoon kokonaisuuksista tulee seuraavien viikkojen aikana tänne lisää kuvia, joita en millään ehtinyt käydä läpi kuluneiden viikkojen hulinassa. Kielivalikoimakin laajenee sitä mukaa, minne näyttely on milloinkin lähdössä. Lämmin kiitos kaikille näyttelyvieraille!

Pretty Cripple exhibitions in Helsinki and Espoo are closed. This blog is under intensive construction and there will be more pictures pretty soon. Thank You for your visit!

Galleria Espoonsillassa esillä oleva shoppailuteos, jota voisi melkein sanoa alttariksi, on koottu paperisista ostoskasseista. Jokaisen kassin tuotemerkki on väännös invamerkistä, jonka persoonattoman pallopääsymbolin tilalle olen laittanut erilaisia eläimiä. Työn idea on kypsynyt Vammaisen vartalon kuvissa heittämäni ajatusleikin pohjalta. Mikä eläin - millainen invamerkki sinä olisit?

Turkey-shop - näyttäviä iltapukuja - when you really wanna be Chick!

Kallen kala - PVC-asuja bileisiin ja vesileikkeihin.

Flying teen - pistävän kivoja kuteita - Stick It to Ya!

Tämän kevään Äpyssä oli muuten hieman teoksen aiheeseen liittyvä vitsi, joka sivaltaa luultavasti vahingossa myös vammaisten köyhyysongelmaa:

Uusi elintarvikeketju vammaisille -InvaLidl.